Talkoosukat

Posti toi neulekerholaiselle paketin Itä-Suomesta. Lähetys sisälsi kerän lankaa, joogasukkaohjeen ja palautuspostimerkit. Mitä ihmettä?

Neulekerholainen näki keväällä Facebookissa etsintäkuulutuksen, jossa haettiin talkooneulojia. Koska tuoreessa muistissa on vielä aika, jolloin Perinnetaidot-kirjan tekoon sekaantunut neulekerho sai apua lukuisilta talkoolaisilta, tuntui luonnolliselta tarjota nyt omat puikot talkookäyttöön.

12 kosketusta -musiikkinäytelmä tarvitsi sukkia jengisymboleiksi hyviksille, jotka kamppailevat  maiharijengipahiksia vastaan. Koska tanssisukat olivat pelkät pötköt, ilman kärkiä tai kantoja, ne oli nopeat ja helpot tehdä. Tällaiset sukat voisi tehdä joskus itsellekin.

Neulekerhon syrjähyppy

Neulekerho ei viime aikoina ole ollut uskollinen nimelleen. Käsissä on tutisevien puikkojen sijaan näkynyt myös koukkuja!

IMG_5545

Eipä liene tiennyt Suomen virallinen virkkaaja Molla Mills, miten monta kuukautta saa yksi neuloja käytettyä näinkin yksinkertaisen korin tekemiseen. Lähtökohtana oli pari kerää kirppikseltä ostettua vaaleanturkoosia matonkudetta. Niistä piti ”ihan yhdessä illassa” syntyä Virkkuri-kirjaan pohjautuva ämpärimäinen kori. No, silmukkatiheyshän ei tietenkään täsmännyt ohjeeseen, ja levennykset ja kerrosten vaihdot näyttivät niin rumilta, että alusta piti aloittaa noin kymmenen kertaa. Työvoitoksi voi kutsua sitä, että viikkojen jälkeen neulekerholainen kaivoi puoliksi purkaantuneen työn lapsen leikkilaatikosta ja myös osti kirpputorilta nahkaa ja kaupasta nahkarei’ittimen, jotta saisi kahvan paikalleen. Luovuttamiseksi voi kutsua sitä, että koska kerrosten aloituksista ei millään tekniikalla tullut siistejä, kori on nyt sitten virkattu spiraalina.

IMG_5544

Ehkä jotakin neulekerholaisen neuroottisuudesta kertoo, että tämä virkattu takki ehti melkein jäädä käyttäjältä pieneksi, koska tekijä ei löytänyt oikean sävyistä sinistä koristeluihin. Siis sellaista, joka olisi täsmännyt nappien väriin. Lopulta takki oli pakko ottaa käyttöön ilman koristeluja. Tutti hieman häiritsee takin väinämöismäistä vaikutelmaa.

022-p

Tämäkin kassi on virkattu, tosin kaksipäisellä koukulla. Tunisialaiseksi virkkaukseksi (tai koukkuamiseksi) kutsuttu tekniikka on niin helppo, että neulojakin sen osaa. Tunisialaisessa virkkauksessa käytetään kahta lankaa; ensimmäisellä edetään silmukoita koukulle keräten ja toisella tullaan perässä silmukoita virkaten. Kassiin on käytetty Karnaluksista heräteostettua virolaista sateenkaarivärjättyä villalankaa ja sukulaisilta perittyä ruskeaa vuosikertavyyhtiä, Novitan Panda-konelankaa. Kassin kahvat on vuosia sitten hankittu käsityökirppikseltä.

031-p

Toiset ovat sentään pitäytyneet neulomisessa, kun muut ovat virkanneet. Nämä kämmekkäät on tehty Knittyn ohjeella, jonka seuraamisessa oli alkuun haasteita. Useiden purkamiskertojen jälkeen kaksi samanlaista kappaletta lopulta syntyi. Lankana on käytetty Gjestal Maijaa, ja puikkokoko on ollut löyhän käsialan vuoksi 2,5. Lopputulos on silmiä sekä käsiä miellyttävä – mallistahan voisi tehdä vaikka lapaset tai sormikkaat, jos sille päälle sattuisi.

011-p

Tämä pipo on jo kolmas Rikke Hat -mallinen pipo, jonka neulekerholainen on itselleen tehnyt. Lankana on kaksinkertainen Drops Delight, ja puikkokoko oli todennäköisesti 4,5. Ohjeen 104 silmukan sijaan pipo on tehty 84 silmukalla. Neuleesta tuli napakka, muttei liian peltinen. Oikein mainio pakkaspäivän pipo!

028-p

Muitakin neuletöitä on syntynyt. Tämän pipon neulekerholainen teki talven pimeinä iltoina kotisohvalla lankavarastosta löytyneestä Novitan Joki-langasta. Mallin pohjana toimi Novitan peruspipon ohje. Puikkokoko on jo unohtunut, samaten kuin silmukkamäärä. Alkoholilla ei ole osuutta asiaan.

Syysmallisto 2015

Kesä on mennyt vauhdilla. Neulekerho on käynyt KontuFolkissa, istunut terassilla, nauttinut piknikeistä, ja tämä kaikki ystävien kanssa. Neuleita on luotu – ja päätelty – vaihtelevaan tahtiin, ja esittelemme nyt tuoreimmat valmistuneet neuletyöt syyskaudelle 2015.

Novitalta on jo ilmestynyt uusi sukkalehti, vaikka neulekerho ei ole vielä neulonut edes kaikkia aiemman sukkanumeron malleja. Tässä kuitenkin vielä yksi malli vanhasta sukkalehdestä.  Malli on nimeltään Helpot sukat kahdella puikolla. Ohjeessa miellytti ajatus sukasta, johon ei tule kantapäätä. Myös ajatus tasossa neulottavasta sukasta tuntui merkilliseltä ja siksi kokeilun arvoiselta.

Tavoitteena oli tehdä sukka vauvan kasvavaan jalkaan, joten ohjeen vastaisesti alussa luotiin vain 30 silmukkaa. Sukan alkuvaiheet ovat nähtävissä Knit in public -päivän postauksessa. Sukat olivat lahja neulekerhon pikkuystävälle, joka vietti 1-vuotissyntymäpäiväänsä juhannuksen tienoilla. Vuosi 2015 muistettaneen siitä, että syksy alkoi jo juhannusviikolla.

sukat

Syksyn tullen on ihana suunnitella uusien neuletöiden aloittamista, mutta ensin pitää saattaa loppuun keskeneräiset työt. Nämä seiskaveikalla neulotut sukat ovat olleet tekeillä helmikuusta asti ja ne valmistuivat (vihdoin!) viime viikolla. Sukkien kuviomalli on peräisin Vibeke Lindin Perinneneuleita -kirjasta. Kuvion nimi on kirjan mukaan ”mansikankukka”. Tavallisestihan mansikan kukat ovat valkoisia, mutta näihin sukkiin on käytetty jämälankoja ja siksi värimaailma muistuttaa enemmän koristemansikkaa. Note to self: seuraavaksi neulotaan jotain yksinkertaista ja paritonta.

Mansikankukka

Toivottavasti ylisuuret neulepaidat ovat vielä muodissa, sillä sellainen odottaa nyt neulekerholaisen henkarissa. Ohje oli Suuri Käsityö -lehdessä 5-6/2015, suunnittelijana Kalastajan vaimo -blogisti. Aivan ohjeen mukaan ei tämäkään työ edennyt. Ne 40 silmukkaa olisi voinut muistaa kaventaa jo resorin jälkeen eikä vasta myöhemmin, niin muodosta ei olisi tullut niin a-linjainen. Lankakaan ei ollut samaa kuin ohjeessa, vaan alennuksesta hankittua noin 10 kertaa halvempaa Dropsin Brushed Alpaca Silkiä. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde ja ehkä pehmein lanka ikinä. Jälki oli 5 mm:n puikolla melkoisen ilmavaa, ja koko paitaan taisi mennä reilusti alle 200 grammaa lankaa. Kevennetty versio islantilaisneuleesta. Tätä voisi kehitellä.

005-p

Ruokasuositus: Kesäkurpitsapasta, Glorian Ruoka ja viini, 5/15
Juomasuositus: Chateau de la Jaubertie
Musiikkisuositus: Radio Yle 1

016-p

 

KIP15

Neulekerho ei milloinkaan kainostele julkisilla paikoilla neulomista, kaikkein vähiten maailmanlaajuisen julkineulomisen päivänä. Tänä vuonna Knit in Public Day osui kesäkuiseen lauantaihin. Hyvä syy kokoontua käsitöiden pariin siis. Neulekerho suuntasi olohuoneensa terassille, kaupungin pääväylän varrelle. Aurinkoisella terassilla sattui olemaan myös neulekerhon luottokuvaaja, jolle suuri kiitos otoksesta.

KIP
Juomasuositus: Hoegaarden Witbier

Neulekerhon pyhäpäivä

Neulekerho kokoontui sunnuntaina Pyhän kolminaisuuden päivän kunniaksi käsitöiden ääreelle. Aurinkoinen kesäpäivä, mansikkainen parsa-briesalaatti ja neulekerhon pyhä kolminaisuus. Täydellinen resepti sunnuntaille.

Mansikkabrieparsasalaatti
Kevään mittaan on valmistunut runsaasti käsitöitä. Blogi ei vain ole oikein pysynyt kerholaisten perässä. Esimerkiksi yhdet punaiset sukat olivat matkaneuleena Lontoon-reissulla. Suomessakin voitaisiin ottaa hieman mallia englantilaisesta pubikulttuurista. Hyvin varustellussa lontoolaisessa ”olohuoneessa” oli kirjahyllyssä turistia odottamassa myös neulekirjallisuutta!

Englantilaisessa pubissa
Punaisten sukkien ohje on parin vuoden takaisesta Novitan Sukkalehdestä. Malli on Annika Erkkilän Saga-palmikkosukat. Punaiset sukat tulivat omaan käyttöön. Ja suureen tarpeeseen. Eräällä neulekerholaisella on pitkään ollut siniset unisukat. Ne eivät koskaan pysyneet jaloissa, vaan löytyivät aamuisin milloin mistäkin. Jos edes löytyivät. Joskus joutui käyttämään sijaissukkia, kun siniset unisukat pakoilivat päiväkausia jossakin merkillisissä paikoissa. Punaiset unisukat sen sijaan ovat olleet kiltisti ja toimittaneet tehtäväänsä huolellisesti. Kaiken lisäksi ne sopivat upeasti NY-pyjaman sävyyn. Neulekerholaisen teoria on seuraava: villasukat ovat persoonia. Siniset (selvästi poika-)sukat ovat paljon levottomammat, kuin tunnollisen punaiset (tyttö-)sukat.

NY
Neulekerhossa on saatu valmiiksi myös lahjaksi annettu hiihtopipo, jonka ohje löytyi alun perin Ravelryn kautta. Pipo on kuin suoraan 70-luvulta, mutta keinokuidun sijaan se on neulottu merinovillasta. Käännetty reunus pitää pään kuin pään lämpimänä talven pakkasilta ja tuulilta. Hillityt värit on valittu lahjan saajan talvitakin värien mukaan. Kuvassa esiintyvälle mallille pipo on hieman tiukka, mutta olennainen toivon mukaan välittyy.

70's ski hat
Erään neulekerholaisen omaan käyttöön valmistui talvella Kalanruotolapaset Novitan Isoveli -langasta. Malli on ollut pitkään neulomisjonossa mutta pääsi vasta nyt puikoille. Ohje oli helppo neuloa ja valmistui nopeasti paksusta langasta. Tosin joustinneuleen osalta ohjetta ei tullut noudatettua ja kärkikavennuksia tuli tehtyä yksi kerros enemmän, koska kolmiomainen kärki sopi paremmin kalanruotokuvioon kuin ohjeen mukainen hieman pyöreämpi lopetus.

Pescovegeterian mittens
Talven käsityömessujen perusteella muhkeat (lue: nopeasti neulottavat) polyakryyliset ja villaiset Myboshi-langat ovat muoti-ilmiö, joista nuorten miesten pitää virkata pipoja laskettelurinteisiin. Myös hieman toisenlaiselle kohderyhmälle kenties suunnattu ET-lehti oli julkaissut langasta pipo-ohjeen, josta neulekerholainen sai tilauksen. Tehtävä osoittautui pitkäksi ja haastavaksi. Mitään vastaavaa kuviota hämmentynyt neulekerholainen ei ollut ikinä aikaisemmin nähnyt. Ohjeen sanamuodot tuntuivat yhtä selkeiltä kuin hallitusohjelma baarissa valomerkin aikaan. Vasta monen epäonnistuneen koekappaleen jälkeen peruskuvio alkoi näyttää samalta kuin ohjeen kuvassa. Sitten oikeanlaisen tiheyden ja koon säätäminen vaati vielä noin 15 tutkielmaa eri silmukkamääristä, kerrosten määristä ja optimaalisesta virkkuukoukun koosta kutakin vaihetta varten. Puhumattakaan oikeiden värien valitsemisesta kymmenien joukosta. Kyseisellä trendilangalla nimittäin on erittäin laaja värikartta. Pisteet lankalaadulle, että se kestää hyvin purkamista.

myboshi
Lopuista Myboshi-langoista syntyikin vielä kolme pipoa.

Myboshi2
Kevättalvella suurin työvoitto neuleasioissa oli sininen ja tiilenpunainen kauluri tai tuubihuivi. Kukonjalkakuvion malli on Suuren käsityölehden kammottavasta, luultavasti ulkomaisten lankavalmistajien laatimasta kauluriohjeesta. Muuta yhteistä tällä neulomuksella ei sitten olekaan ohjeen kanssa. Kauluri on neulottu kaksinkerroin saumattomasti, jolloin nurjat puolet jäivät kätevästi putkilon sisälle piiloon ja langanjuoksutukset lämmittämään. Aloitus tapahtui luomalla silmukat ketjusilmukkaketjuun, joka lopuksi purettiin, ja alku- ja loppukerroksen silmukat silmukoitiin yhteen huomaamattomasti. Pahaksi onneksi varomaton neulekerholainen vain oli vahingossa laittanut silmukat kierteelle, joten kauluriinkin tuli ylimääräinen kierre. Neulekerhotoverit nimesivätkin muotiluomuksen Möbiukseksi.

moebius2
Viimein viimeistellyiksi ja kuvatuiksi tulivat myös Dropsin ohjeesta sovelletut ”marjakuvioiset” pipo ja kauluri. Lankana kolminkerroin neulottu Drops Alpaca. Kauluri on ehkä hieman liian lötkö 6 mm:n puikoilla neulottuna, mutta pipon parina se voi hyvinkin vakiintua käyttöön.

IMG_4845
Niin ikään kolminkertaisena neulottuna päätyi kolme vyyhtiä keltaista Manos del Uruguayn Silk blendiä ”pitsiseen” kaulahuiviin. Yli parimetrinen huivi menee kevyesti kolmin kerroin kaulan ympärille. Sanna Vatasen ekolankakirjasta otettu ohje ei herättänyt suurta innostusta. Kokenut neulekerholainen pelkäsi jo etukäteen huivin reunojen alkavan rullaantua, mutta kirjan huivi oli neulottu tummasta langasta ja kuva niin epäselvä, ettei siitä saanut selvää. Riskinotto ei kannattanut, ja oikeasti huivi on noin tuplasti leveämpi kuin tässä kuvassa – rullautuneena.

IMG_4878
Lopuksi vielä kovassa käytössä oleva vauvan neuletakki. Malli on Ravelryn kautta löytynyt Garter yoke baby cardi ja lanka Handmaiden Casbah Sock. Helppo ja monikäyttöinen malli. Näitä voisi tehdä lisää – vaikka itsellekin.

IMG_4828

Syysmallisto 2014

neuleet

Yllättävää kyllä, tänäkin syksynä neuleissa hehkuvat ruskan värit. Materiaaleissa on palattu perusasioiden äärelle, ja perinteinen lampaanvilla on trenditietoisen valinta.

silver-and-bronze

Myös neulemallit ovat tänä syksynä perinteisiä ja pelkistettyjä. Unisex-maiseen, äärimmäisen yksinkertaiseen leikkaukseen tuo elävyyttä käsinvärjätty lanka. Hillityn värinen neuletakki on jokaisen vaatekaapin peruskalustoa – kukapa ei joskus haluaisi sulautua lahtelaiseen betoniseinään sateisena syyspäivänä.

kennedy

Palmikkoneule tasapainoilee tylsyyden ja erikoisuudentavoittelun rajamailla. Mielenkiintoista näkemystä on pyritty tuomaan epäsymmetrisellä kuvioinnilla, alas lasketuilla kainaloilla ja savupiippukauluksella. Varma valinta niin krapulapäivän kotineuleeksi kuin taideopiskelijoiden baari-iltaankin.

Feb-lady

Runotytöille suositellaan klassista neuletakkimallia, jonka hihapituus on 3/4. Ekohenkiset puunapit sopivat erinomaisesti yhteen pitsineuleen kanssa. Paksusta langasta neulottua takkia ei kannata vielä piilottaa syystakin alle, vaan esittele sitä rohkeasti kadulla lämpiminä syyspäivinä.

Vauvanhattu ja tossut
Olisi synti pukea syysvauva vaaleanpunaiseen. Ainoa oikea valinta on ruskea! Siinä missä väri huokuu retroa, on se myös sukupuolineutraali.

pirtanauha

Kansanperinteestä ammentaminen on nyt IN. Tämä näkyy myös asusteissa ja sisustuksessa. Kirpputorilta löytyneen hihnattoman tuohilaukun saat näppärästi kantokuntoon punomalla siihen perinteisen pirtanauhan, jossa taivaansininen kohtaa tuohenruskean maanläheisyyden. Tämän asusteen kanssa olet valmis vaikka runonkeruumatkalle!

nopat

Ei pidä tyytyä sisustamaan vain kotia ja puutarhaa, vaan omaa persoonallisuuttaan voi tuoda esiin myös autoa somistamalla. Tyylitietoinen työmatkalainen sisustaa tänä syksynä autonsa folkloresta inspiroituneilla karvanopilla. Isoäidin neliöt saavat kyytiä, kun moderni mummo laittaa moottorin laulamaan.

Joogamatto

Nyt on oiva aika aloittaa harrastuskausi – joko uuden tai jo tutun harrastuksen parissa. Innokkaan joogaajan salille lähtö saa uutta vauhtia katu-uskottavasta joogamaton pussista, joka on tehty virkkaamalla. Syksyn väriloisto kalpenee sporttisen kirkkaiden värien rinnalla. Varma katseenvangitsija salille astuessa.

Juomasuositus

Juomasuositus: käsityöläisoluet.

Muistoa kunnioittaen

Erään neulekerholaisen äiti jäi eläkkeelle ja päätti siivota vintin. (Hän kutsui sitä kuolinsiivoukseksi: ”että ei jää sitten jälkipolville”.) Operaation yhteydessä löytyi myös esikoistyttären melkein valmis puuvillaneule yläasteajoilta. Juhlallisesti äiti siirsi keskeneräisen neuletyön säilytysvastuun tyttärelleen ilmoittaen, että hän on sitä nyt parikymmentä vuotta säilytellyt.

002-p

Muistikuvat neuletyön alkuajoilta ovat hatarat. Kyseessä lienee valinnaisen käsityökurssin pakollinen työ. Lankavalinta oli varmaan opettajan, malliin sai kai vähän itsekin vaikuttaa, annettujen raamien rajoissa. Kun kaikkien kurssilaisten piti samaan aikaan aloittaa neulepaitaa, koulun puikot eivät riittäneet. Niinpä tämä työ luotiin opettajan kotoaan tuomille puikoille. Opettaja pyysi, että puikot palautettaisiin hänelle henkilökohtaisesti työn valmistuttua. Kässäopelle sellaisia terkkuja, että lupausta ei ole rikottu. Työ ei vaan koskaan valmistunut ja puikotkin on jo aikoja sitten irrotettu muuhun käyttöön.

010-p

Neulekerhokollega vaati saada nähdä, miltä paita näyttäisi päällä. Niinpä se pisteltiin ylle nuppineulojen avulla. Hetken aikaa läikähti mielessä, että paljon ei paidasta puuttuisi. Pitäisikö vaan sisulla tikuttaa työ valmiiksi? Toisaalta, jos ei kahteenkymmeneen vuoteen ole tullut oloa, että nytpä haluaisin pukeutua luonnonvalkoiseen palmikkoneuleeseen, niin ehkä peli on jo menetetty.

Kuva on vähän tärähtänyt, mutta uutta ei voi enää ottaa, sillä nyt lettineule on jälleen kerinä. Neulekerhokollega pelasti langat arkistoihinsa ja haaveilee kesäneuleen aloittamisesta. Siitä lisää sitten jos se joskus valmistuu.

kerät